Bowling for Columbine - Amerikkalainen tragedia

Michael Mooren ajatuksia herättävässä dokumentissa Bowling for Columbine, tunnettu ohjaaja lähtee kiehtovalle matkalle ympäri Yhdysvaltoja, sukeltaen väkivallasta pakkomielteisen kansakunnan synkkään ja monimutkaiseen varjopuoleen. Kun Moore tutkii vuoden 1999 pahamaineisen Columbinen lukion ampumisen motiiveja, elokuva laajentaa nopeasti painopisteensä laajempaan tarkasteluun Amerikan aseiden kulttuurista ja sen syvällisestä vaikutuksesta kansakuntaan. Moore aloittaa tutkimuksensa analysoimalla koulun turvavalvontakuvia, jotka tallentavat tapahtumat kyseisenä kohtalokkaana päivänä huhtikuussa 1999. Mestarisella arkistomateriaalien käytöllä, mukaan lukien kuvaa tekijöiden manifesteista ja lausunnoista, elokuva inhimillistää kaksi teini-ikäistä ampujaa, Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin, paljastaen heidän mielentilojensa monimutkaisuuden. Tämä empaattinen lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä, koska sen avulla Moore voi valaista yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa tragediaan. Elokuvan keskeinen hetki on, kun Moore haastattelee Charlton Hestonia, tunnettua näyttelijää ja tuolloista National Rifle Associationin (NRA) presidenttiä, hänen Nevadan maatilallaan. Heidän keskustelunsa on sekä koskettava että hämmentävä, kun sairas näyttelijä kamppailee sovittaakseen yhteen perustuslain toisen lisäyksen, joka suojelee kansalaisten oikeutta kantaa aseita, ja kansakunnan pilviin kohoavan väkivallan asekulttuurin kanssa. Hestonin ilmeetön käytös, yhdistettynä hänen kuuluisan "kylmistä kuolleista käsistäni" -sitaatin toistamiseen, toimii jyrkkänä muistutuksena juurtuneista ideologisista jakolinjoista, jotka ympäröivät asekontrollikeskustelua Yhdysvalloissa. Mooren Amerikan asekulttuurin tutkimus ulottuu yksilöiden elämään, joiden osallistuminen ampuma-aseisiin on johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Eräässä erityisen raastavassa jaksossa esiintyy nuori mies, jonka henkilöllisyys on salattu, joka kertoo käyttäneensä Anarkistin keittokirjaa kotitekoisen napalmin luomiseen. Tämä järkyttävä kertomus toimii varoituksena haihtuvien aineiden hallitsemattoman saatavuuden vaaroista ja potentiaalista tuhota viattomia ihmishenkiä. Elokuvassa ei kuitenkaan tarkastella yksinomaan väkivallan tekijöitä. Moore syventyy myös yhteiskunnallisten tekijöiden alueelle, jotka ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen taipumukseen väkivaltaan. Hän haastattelee monipuolista joukkoa yksilöitä, mukaan lukien rehtori, joka on nähnyt lukuisia joukkoampumisia, ja kuusivuotiaan tytön, jonka elämä katkesi traagisesti luokkatoverin käsiasetta heiluttaessa. Dokumentin edetessä Moore tutkii maan pakkomiellettä aseisiin, sen sotilaallis-teollista kompleksia ja ilmeisen sopimatonta rinnastusta oletettavasti "kristillisen" kansan ja sen hälyttävien murhalukujen kanssa. Hän matkustaa maan pääkaupunkiin, jossa hän haastattelee entistä NRA:n lobbaajaa, sekä pieneen kaupunkiin Michiganissa, jossa hän puhuu surevalle äidille, joka on menettänyt lapsen väkivallalle. Koko Bowling for Columbine - elokuvassa Mooren kuiva huumorintaju ja pureva satiiri osoittautuvat korvaamattomiksi amerikkalaisen yhteiskunnan synkkien realiteettien välittämisessä. Hänen kritiikkinsä yritysmedian roolista pelon kulttuurin edistämisessä sekä sen taipumuksesta sensaatiohakuiseen väkivaltaan ovat sekä osuvia että murskaavia. Yhteenvetona voidaan todeta, että Bowling for Columbine on voimakas kehotus toimintaan, elokuvallinen polemiikki, joka kehottaa kansakuntaa kohtaamaan synkemmät puolensa suoraan. Kutomalla yhteen monimutkaisen kuvakudoksen todistuksia monipuoliselta joukolta ihmisiä, Moore paljastaa kriisissä olevan kansan, jota repivät pelko ja kauhu. Sellaisenaan elokuva on osoitus dokumenttielokuvan kestävästä voimasta, välineestä, joka pystyy herättämään merkityksellistä vuoropuhelua, edistämään itsetutkiskelua ja viime kädessä vaikuttamaan myönteiseen muutokseen.