Ei Kiitos

Kesken näennäisen arkisen lähiöelämän Helin ja Matin suhteelta odotettavien asioiden välinen ero on räikeästi esillä. Heli yrittää epätoivoisesti sytyttää liekin uudelleen ja yrittää kaikin perinteisin keinoin herättää Matin kiinnostuksen, mutta hänen miehensä on täysin tietämätön hänen yrityksistään. Heli pitää kerran niin elävää rakkautta kalliina, mutta se on hitaasti kuihtunut lähes vähäiseksi kipinäksi. Kun Heli navigoi miehensä välinpitämättömyyden sokkelossa, hänen turhautumisensa kasvaa. Matti uppoutuu tietokonepelien maailmaan ja etääntyy yhä enemmän, ollen vain katsoja heidän avioliitossaan. Hänen rakkautensa on muuttunut pelkäksi fantasiaksi, digitaaliseksi pakomatkaksi, josta hän löytää lohtua virtuaalimaailmasta. Heidän avioelämänsä todellisuus on kuitenkin kaukana siitä, mitä hän haluaisi uskoa. Helin rakkaus Mattia kohtaan on aitoa, mutta hänen vastavuoroisuuden puutteensa on hitaasti nakertanut hänen itsetuntoaan. Hänen yrityksensä sytyttää liekki uudelleen – hienovaraisten vihjeiden, hellien sanojen ja viehättävien vaatteiden avulla – kuuroille korville. Matti on liian juurtunut omaan pieneen maailmaansa, eikä hän huomaa ympäröivää epätoivoa. Ajatus intiimisyydestä tarkoittaa hänelle vain satunnaista hartiahierontaa, elettä, joka Helille merkitsee vain pinnallista kiintymystä. Kuilu Helin halun merkitykselliseen yhteyteen ja Matin täydellisen irtautumiseen suhteesta tulee toistuvaksi teemaksi kerronnassa. Heli on kahden risteyksessä: sitoutumisensa heidän rakkauteensa ja oma tarpeensa emotionaaliseen täyttymykseen. Hänen turvautumisensa yhä suorempaan ja voimakkaampaan toimintaan – epätoivoinen huuto huomiosta – korostaa hänen tilanteensa turhuutta. Helin parhaista ponnisteluista huolimatta Matti pysyy liikkumattomana, ja suhde horjuu epävakaasti romahduksen partaalla. Heidän keskustelunsa ovat kankeita, vailla intohimoa ja läheisyyttä, jotka aikoinaan leimasivat heidän suhdettaan. Jopa arkisimmatkin toimet – elokuvan katsominen, kävelyllä käyminen – tarjoavat Mattille mahdollisuuksia vetäytyä syvemmälle digitaaliseen fantasiaansa. Koskettavassa kohtauksessa Heli kohtaa Matin tämän irtautumisesta ja toivoo ehkä, että jokin osa häntä kuulee häntä, näkee hänen epätoivonsa. Matti pysyy kuitenkin välinpitämättömänä, tyhjänä tauluna, josta puuttuu kaikki aito emotionaalinen reaktio. Heidän välillään oleva tyhjyys ammottanee leveämpänä, kuilu, jota ei voida ylittää. Kerronta ei kaihda kuvaamasta Matin ihastusta tietokonepeleihin ja hänen täydellistä piittaamattomuuttaan Helin emotionaalisista tarpeista. Elokuva toimii purevana kritiikkinä yhteiskunnallisille normeille, jotka ylläpitävät ajatusta siitä, että suhteet voidaan pelkistää pelkäksi mukavuudeksi tai että läheisyys voidaan saavuttaa omilla ehdoilla. Näiden teemojen tutkiminen on sekä epämiellyttävää että ajatuksia herättävää, mikä korostaa ihmissuhteiden haurautta ja monimutkaisuutta. Loppujen lopuksi tarina viittaa siihen, että tähän avioliittokriisiin ei ehkä ole ratkaisua, ei tapaa sytyttää uudelleen liekkiä, joka on lähes sammunut. Heli, nainen, joka on omistanut elämänsä miehelleen, joutuu kohtaamaan karun todellisuuden, että heidän rakkautensa on saattanut olla fantasia, ohikiitävä uni, joka on kauan sitten kadonnut digitaaliseen maailmaan, joka on vanginnut Matin sydämen. Seuraava hiljaisuus, koskettava muistutus heidän epäonnistuneesta yrityksestään olla yhteydessä, toimii ahdistavana muistutuksena rakkauden katoavaisuudesta.